lauantai 13. huhtikuuta 2019

PERSUJEN VASTUSTAMINEN VEI HALLITUSPUOLUEET SIVURAITEILLE

Vaaleista on kehkeytymässä varsin erikoiset. Perussuomalaisten menestystä on selitetty vaaliteemoilla. Ne ovat taitavasti valittu, mutta taustalla on pidempi prosessi. Kansallismielisiksi itseään kutsuvia ryhmiä on painettu ahtaalle ja suorastaan vainottu viimeisten parin vuoden ajan. Taustalla jonkinlaista paniikkia maahanmuuttoaallon aiheuttamista tunnelmista.

Vuosikausia viranomaiset yrittivät painaa poliittisten päättäjien toiveesta massiiviseen pakolaisaaltoon liittyviä ongelmia villasella. Räikeimmissä tapauksissa yksinhuoltajaäitejä painostettiin olemaan nostamatta syytteitä maahanmuuttajia vastaan, vaikka nämä käyttivät 14-15-tyttäriä ja antoivat näille huumeita. Uhattiin lasten huostaan ottamisella. Syy ei ollut maahanmuuttajissa, vaan siinä, että yksinhuoltajaäiti oli antanut lasten ajautua maahanmuutajien piireihin. Tämä asetelma muuttui ja sai monia naisia siirtymään maahanmuuttoa vastustaviin piireihin. Persujen äänestäjissä lienee tällä hetkellä naisia viime vaaleja enemmän.

Toinen merkittävä asia on järjetttömältä tuntunut toiminta sananvapautta rajoittavaan suuntaan. Yhtä poliittista liikettä - Vastarinta - on ajettu lakkautettavaksi. Ihan kuin se mitään vaikuttaisi. Näyttää siltä, että entisen Supon sijaan jonkinlainen KRP:läinen meininki on otettu käyttöön. Sellainen voi toimia rikoollisjengejä vastaan, mutta ei aatteita vastaan taistella sillä tavoin.

Kaikenlainen puhe jostain hybridivaikuttamisesta ja Venäjän käden ohjauksesta ei ole mennyt läpi kansan syvien rivien keskuudessa. Euroopan Unionin tasolla jopa Suomen kansallismielisen toiminnan kieltämisessä on järkeä. Yhden maan vaalit vaikuttavat toisiin maihin. Asia nähdään EU:ta nakertavana viruksena. Sen sijaan tällainen EU-tason perspektiivi puolestaan tekee demokratiasta vitsiä. Perussuomalaiset on tässä asemoitunut jonkinlaiseksi kansan äänitorveksi.

Perussuomalasia on pyritty torppaamaan todella ahkerasti. Ensin puolue jakaantui ja Soini livahti "hurskaiden" puolelle. Huhtasaaren gradusta tehtiin kohua suurennuslasin kanssa. Kansainvälinen toiminta kaikkien kansallismielisten tuhoamiseksi - mm. Facebook ja Youtube-bännit - on osaltaan lietsoneet ilmapiiriä, joka laukesi kokoomusjohtoisten turvallisuusviranomaisten reisille.

Historiassa haetaan selityksiä usein kaukaa tulevista tekijöistä ja sitten on olemassa tietyt tapahtumat liikkeelle laukaisevat tekijät. Sarajevon laukaukset olivat tämän ajattelun perusteella se joka tarjosi kipinän ruutitynnyriin.

On sanottu, että perussuomalaisia on suosinut ympäristövouhotuksen torppaaminen. Siinä tavallaan puhkaistaan sitä ihmeellistä kuplaa, jossa kaikki isot puolueet ovat eläneet. Toisaalta sitä kautta persut eivät ole tarjoneet aseita Sipilälle ja Orpolle, jotka haluavat nähdä Halla-ahon johtaman perussuomalaisen puolueen ihmisvihamielisenä.

Persujen menestys pohjaa pitkälti siihen, että viimeisten kuukausian ja jopa parin vuoden ajan isot puolueet omien viranomaistensa kanssa ovat pyrkineet katkaisemaan Halla-ahon ja Huhtasaaren nousua vaaleissa. Kokoomus ei näissä vaaleissa ole millään tavalla ajanut omaa ohjelmaansa. Heidän alkeellisen oloiset EU:n yhtenäisyyttä toivovat kommentit ovat mielumminkin osoitus heikkoudesta kun samaan aikaan on ollut erilaisia vaiheita Brexitin ympärillä.

Keskustan tuhoksi koituu Juha Sipilä. Hän syrjäytti kaikki vanhan linjan kepulaiset ja erityisesti hasiatatti Väyryselle. On sanottu, että eräs syy USA:n johtoisen liittokunnan menestykselle kylmässä sodassa perustui siihen, että maa selvisi De Gaullesta, mutta Tito ja Kiinan kommunistit olivat liian vaikea pala Moskovalle. Sipilä varmaankin ajatteli, että joku 1990-luvun kuvio toistuu ja maan "pelastaminen" riittää näytöiksi. Varmaan hän uskoo tällaiseen itsekin. Kun vanhan linjan keskustlaiset jättävät olitiikan ja puolueen kansanedustajien määrä uhkaa tippua 30 tasolle, niin siitä asemasta ei keskusta enää nouse haastajaksi.

Keskustaa varmaan rassaa Väyrysen poliittinen toiminta, vaikkakin siitä ei puhuta. Keskustalla ei ole minkäänlaista linjaa näissä vaaleissa. Saattaa olla, ettei aatteettomalla puolueella ole enää tulevaisuutta maassamme. Sipilän linja saattaisi toimia jossain nousevassa taloudessa. Joku Singapore nousi ja poliittinen tuki kansalta tuli siitä, että maan talous meni hyvin. Samanlaista oli Malesian Mahathirin kaudella 1980-luvulta 200-luvulle.

Suomen polttavin pngelma on maan jakautuminen kahtia, mutta Sipilä on keskittynyt vahvojen vahvistamiseen. Mikä ero on siinä, että valtio perustaisi omia firmoja ja työllistäisi niihin ihmisiä. Nyt yrityksiä tuetaan, jotta nämä ratkaisisivat valtion ongelman työttömyydestä

Sipilä kokee olevansa voimainsa tunnossa. Hänessä ei ole uskonnollisen ajattelun tuomaa nöyryyttä ja tajua omasta kuolevaisuudesta. Kun Sipilä lähitulevaidessa menettää dynaamisuutensa ja kokee värähdyksen kuoleman lähestyessä. Hän itse katsoo olevansa vahvoilla, koska hänellä on rahaa. En tiedä saako hän itse sympatiaa osakseen heikkona ja vanhana. Mies, joka on polkenut köyhien ja sairaiden asioita ja päästänyt totaalisessa naiviudessaan taloudellisia hyötyjä odottaen maahan nuoria traumatisoituneita miehiä, ei näytä oivaltavan omien tekojensa seurauksia. George W. Bush omasi kuitenkin sen verran inhimillisyyttä, että itki kohdatessaan omien sotiensa aiheuttamia leskiä ja poikansa menettäneitä äitejä.

Mitenköhän Sipilä suhtautuu siihen, että hänen toimintansa maahanmuuttotulvassa ja EU:n perseennuolemisessa vuoden 2015 aikoihin, johti nuorten tyttöjen elämän tuhoutumiseen raiskauksien takia. Kun kerran maahan pääsi lauma miehiä, niin sellaisen päätöksen olisi pitänyt johtaa lähes sotatilan tapaisiin toimiin. Alaikäisten osalta olisi pitänyt julistaa ulkonaliikkumiskielto kello 18 jälkeen. Heikkojen - nuoret tytöt, vanhukset ja sairaat - turvaaminen ei koskaan ole ollut Sipilän agendana.

Maahanmuuttotulva nousi todella raamatullisiin mittakaavoihin. Pellot syöneiden sirkkojen tavoin irakilaiset ja afghaanit korkkasivat ahnaasti nuoria tyttöjä joko väkisin tai suostumuksen kanssa. Alkaa olla saatananpalvonta vaikeaa Suomessa, kun 14-vuotiaita neitsyitä ei enää tämän vuoden 2015 jälkeisen vitsauksen perua ole saatavilla.

Saattaa olla, että poliisin toimet kansallismielisiä tubettajia ja bloggaajia vastaan ovat vain saaneet aikaan suurempaa ja suurempaa vastavoimaa. Osa kanavoituu persujen kannatukseksi, mutta kun poliisi kerran jahtaa joitain ihmisryhmiä, niin on selvää, että nämä kohteeksi joutuneet ovat loputtomasti jumissa tässä maassa. Ahkerat poliisin apulaistontut ilmiantavat näitä väärinajattelijoita työnantajille. Väärien ajatusten takia loppuu työt ja bisnekset. Ahkerimmat poliisin apulaiset rikkovat väärinajattelijoiden omaisuutta ja häiköitsevät näiden elämää.

Sipilän kaltainen ajattelu on yhteiskunnassa vallitsevaa. Nuoret tytöt kokevat suurta sympatiaa kaikkia maailman koiria kohtaan. On hyvä asia pelastaa joku koira joltain hiekkarannalta.

Ruskeita maahanmuuttajamiesten nappisilmiä on saanut tuijotella, mutta miehet ovat osoittautuneet petollisiksi. Seurauksena koirien suosion lisäksi feminismiä. Eräs tällainen feministi opettajajatar kasvatti itselleen 12-14-vuotiasta tyttöystävää. Puolin ja toisin tutustuttiin sormipelein naiseuden suloihin. 3-vuotta linnaa tuli varmaan puskista. Kahden ihmisen - isolla i:llä - välinen "rakkaus" olikin kiellettyä kaikesta SETA:n toiminnasta huolimatta. Olihan Tarja Halonenkin ahkera tyttövoimistelijoiden penkkiurheilija-tiirailija. Mitä väärää senkin pohjalta siis tuomittu opettajatar teki?

Vanha sanonta kuuluu: Ne teot, joihin ihmiset ovat yltäneet vetoamalla järkeen ovat vaatimattomia. Sen sijaan sydämen kautta ihmiset kykenevät hyvään - toki myös pahaan. Kansallisuusaate on ollut uskonnon menettäessä merkitystään enemmän hyvää. Nyt ihmiset kuvittelevat, että itsekkyys on hyve. Mitä saa elämästä irti?

Uskonnon kielikuvaston termi tuonpuoleinen tarkoittaa myös sitä, että jääkö ihmisen toiminnasta enemmän hyvää jälkipolville. Joku irstasta elämäntapaa ylläpitävä mies, joka jahtaa nuoria tyttöjä tai poikia, pyrkii viimeislläkin voimillaan turmelemaan uusia nuoria. Hänen pahat tekonsa jatkuvat siis tuonpuoleisessa. Uskonnollinen ihminen näkee vanhuuden aikana, jolloin voi hyvittää pahoja tekojaan. Hänen huolenaan on se, että onko hänen ansionsa suuremmat kuin pahat teot. Vanhuus ei ole hyvää aikaa niille, jotka haluavat asioita itselleen. 70-vuotiaan saama nautinto maallisissa asioissa vähenee. Ihminen saattaa vanhana nauttia puiden ja kasvien kasvamisesta. Samalla tavalla heillä riittää sympatiaa nuorten ihmisten elämän suhteen. He voivat rukoilla näiden puolesta.

Tästä perspektiivistä katsottuna aikamme ihmiset elävät häilyväisessä itsekkyyden ja omanedun tavoittelun maailmassa. Turha tuomita yksittäisiä tapauksia enää. Ne ovat levinneet valloilleen.Samaan aikaan, kun jotkut perverssit kannustavat nuoria turmeltumaan. Homous on nykyään joku aate, mutta sen oivaltaminen synniksi edellyttää aiheen tarkastelemiseen kuolemaa vasten.

Marco De Witt sai syytteen, koska hänen vaalimainoksessaan kannustettiin homotuksen pistämistä kaappiin. Monet varmaan lukivat aiheen niin, että homot pitäisi laitaa kaappeihin. Venäjällä homopropagandan levittäminen on kiellettyä. Normaalilla järjellä ajattelevan mukaan erityisesti nuorille sellaista ei pitäisi ainakaan suunnata. Ihminen on tänä aikana niin arvokas kuin hän on taloudellisesti. Yksinhuoltajanainen saattaa olla kulu, mutta moni homo painaa töitä niska limassa. Varmaan homojen panos taloudellisesti voi olla parempi. Lisäksi homo ei jää kitkuttelmaan vanhuuteen asti ja poistuu olematta vanhuuden kulu väestölle.

Kun tätä kysymystä pohtii yksittäisen sielun kannalta. Ihminen, joka kilvoittelee elämän vaikeuksien keskellä, niin silloin erilaiset teot johtavat syyllisyyteen ja ongelmiin. Nämä kasautuvat vanhetessa. En sano, että nuoria tyttöjä kaateleva mies voisi odottaa sen paremmin puhdasta omaa tuntoa vanhetessa. Molemmilla päihteet ja muut ovat keino paeta. Usein sellainen mies juo itsensä hengiltä tai jopa vetää itsensä narun jatkoksi.

De Wittin kyltti näyttää herättää kiihtymystä. Jos asiaa oikein miettii, niin liiallinen seksin tuputtaminen alkaa olla jo saastetta. Homopropaganda on mennyt jo nyt liiallisuuksiin. Tietyssä kansanosassa se herättää pahennusta. Tieteellinen maailma on asian suhteen lähtenyt siitä, että kyse olisi jonkinlaisesta seksuaalisesta vähemmistöstä. Tulee mieleen Mauno Koiviston halu lopettaa keskustelu sanomalla, että näistä asioista puhuttiin jo 1970-luvulla.

Tieteellinen ihminen katsoo asioita ulkopuolisena. Tällöin puhutaan jostain yhteiskunnallisesta tasosta. Yleisesti ottaen homotuksen vastustaminen loukkaa jotain "yleistä ilmapiiriä". Sen sijaan maailmankuvallisesti ihminen, joka uskoo Jumalaan ja sen myötä näkee homouden ja muun kohtuuttoman ja rajojen yli menevän irstailun vääränä, ei voi samaan aikaan hyväksyä yksipuolista propagandaa. Jokainen uskonto pitää tavallaan sisällään käännytystä. Itse voin pahoin kun näen nuoria poikia pukeutuneina tytöiksi. Samaan aikaan koen myötätuntoa näitä kohtaan. Ihminen voi ehdottomana nuorena uskoa yhden asian olevan totuus. SETA:lla on vastaus elämän tärkeimpiin kysymyksiin ja sitä kautta homobaarien elämä vetää puoleensa. Aikansa kutakin, mutta onko sellaiselta polulta paluuta?

Nyt jos tieteen takia on jotain uutta "todistettu" homouden suhteen, niin se on kommunistinen totuus. Kommunismi haluaa tieteen avulla tuhota uskonnot ja tehdä omasta maailmankuvasta - joka myös on uskomusjärjestelmä - ainoaa totuutta.

Jokainen menee omaan hautaansa omien tekojensa kanssa. Silloin ei tieteen todistelut ja pumpulinen propaganda auta.

Vaalien tulos on kohta käsillä. Kokoomus ja muut pinnalliset city-puolueet ovat keskittyneet paljastamaan ihmisistä natsismia tai homofobiaa. Samaan aikaan heistä on tullut pelkkä hipheijaa-sakki, joka puhuu välilä isojen poikien Natosta tai maapallon ympäristöuhkista. Ei jatkoon.



keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

VENÄJÄN KANSSA TOIMITTAESSA TARVITAAN MIEHEKKÄITÄ JOHTAJIA

Varsin usein näkee toimittajien kirjoittavan kylmän sodan maailmasta tulevia asioita taustatiedoksi nykytilanteelle. Sanotaan, että Neuvostoliitto ja läntinen liittouma jakoivat maailman omiin satelliittivaltioihin ja vastaavaa. Jotkut ovat nähneet Naton pyrkimyksen ottaa Venäjän rajoilla olevat valtiot sotilaalliseen liittoon jonkun vanhan kylmän sodan kuvion kautta. Silloin Neuvostoliitto ulotti valtansa keski-Eurooppaan. Nyt Nato vain ottaa näitä entisiä Neuvostoliiton hallitsemia valtioita liittokuntaansa. Joidenkin mukaan raja oli kylmän sodankin aikana vastaava. Idän ja lännen armeijat olivat aivan toistensa vieressä.

Kun itäisen Euroopan kohtaloa sinetöitiin Neuvostoliitto eli monenlaisten uhkien keskellä. Maa oli sodan väsyttämä eikä Pentagonin analyyseissä uhannut sinänsä maailmaa sotilaallisesti. Neuvostoliitolla oli ylivertaiset maavoimat, mutta toisaalta USA:n presidentinvaalivuonna 1948 Yhdysvalloilla oli atomipommi ja Neuvostolitolla ei vielä sellaista ollut. Se sai atomiaseen vasta vuonna 1949. Oli selvää, että Neuvostoliittoa huoletti sellainen uhkakuva, että sen kimppuun hyökättäisiin atomipommeilla. Tässä tilanteessa ainoa keino toimittaa atomiaseita Neuvostoliiton tärkeisiin kohteisiin tapahtui lentokoneilla. Tästä syystä Neuvostoliitto halusi pysyä mahdollisimman kaukana lännessä.

Jokainen amerikkalainen päättävässä asemassa oleva tiesi, että Neuvostoliitto tulisi pitämään käytävän Saksaan saappaansa alla. Oli selkeästi sovittukin niin ainakin Rooseveltin aikana. LIsäksi myös USA:n puolella pidettiin Saksan alhaalla pitämistä keskeisenä sodan jälkeisenä tavoitteena ja Saksan jako oli siinä osa arkkitehtuuria. On muistettava, että jopa Naton prustamisen yhteydessä amerikkalaisten piireissä puhuttiin siitä, että Naton tehtävänä "oli pitää Neuvostoliitto pois läntisestä Euroopasta, pitää Saksa alhaalla ja amerikkalaiset sisällä".

Kylmän sodan tutkimuksessa on usein jossiteltu sillä, että maan sisäpoliittinen tilanne laukaisi kylmän sodan. Truman julisti Trumanin opin osittain vaalikampanjaansa liittyern ja samalla loi Neuvostoliitosta uhkaa. Se mahdollisti sen, että kongressi antoi rahaa lentokoneiden ostamista varten lähes sodan aikaiseen vauhtiin. Tämä oli tärkeää sodan jälkeistä lamaa torjuttaessa. Truman ja muut hallinnossa pelkäsivät sitä, että toisen maailmansodan jälkeen maahan tulisi lama ensimmäisen maailmansodan jälkimaininkien tapaan. Näitä kummituksia vastaan taisteltiin niihin aikoihin.

USA:n sisällä ei toisaalta katsottu hyvällä Neuvostoliiton etupiiriajattelua. Sellainen oli USA:n silmissä negatiivinen asia siihen aikaan. Siinä haiskahti pahasti kolonialismi. Suomessa usein unohtuu se, että kylmän sodan alussa USA oli päättänyt ajaa brittien puntablokin alas ja muutenkin se halusi estää sen, ettei Britit yhtäkkiä taas voita rauhan myötä. USA ei aikonut toista kertaa maksaa brittiläistä imperiumia jaloilleen. Jo vuonna 1946 Yhdysvallat perusti laivastotukikohdan Filippiineille, mutta ei sinänsä ottanut maata poliittiseen kontrolliin. USA odotti samaa briteiltä ja ranskalaisilta. Kommunismin patoa

USA:lla oli myös voimaa kulissien takaa vaikuttaa tässä asiassa. Yhdysvalloilla oli ollut vapaakauppaa korostava politiikkansa jo 1800-luvun lopulta alkaen. Maa ei ottanut kolonialistista tukikohtaa Aasiasta, vaikka sitäkin esitettiin. Kyse oli periaatteesta. Britit ja muut kolonialistiset vallat pitivät USA:n pois monilta markkinoilta. USA puolestaan katsoi, että se pärjäisi vapaassa kilpailussa ja teki siitä ideologisen ohjenuorana. On muistettava, etti USA:n laivasto ollut minkäänlainen tekijä siihen aikaan. Sillä ei olisi ollut soptilaallista voimaakaan ajaa kolonialisteja pois. KYlmän sodan alussa USA painoi maailmassa sopimuksen - GATT - jolla tullimuureja alettiin ajaa alas ja maailmaa ajettiin vapaakaupan suuntaan. Siinä oli taustalla pitkään jatkunutta erityisesti epäluuloa englantilaisia kohtaan. USA:lla oli voimaa vuoden 1945 jälkeen ajaa tämä muutos läpi ja lopun tiedämmekin.

Palatakseni takaisin Neuvostoliiton politiikkaan itäblokissa. Vuoden 1948 USA:n presidentinvaalien yhteydessä erääksi vaaliteemaksi nousi katolaisten pappien kohtelu Puolassa. Tämä kosketti kaikkia katolilaisia Amerikassa, jotka ovat iso äänestäjäkunta (puolalaiset, irlantilaiset jne.). Tästä syystä voimakasta kritiikkiä esitettiin aiheen johdosta. Tällä oli se vaikutus, että Neuvostoliitto kiristi otettaan kaikkialla ns. itäblokin alueella. Tsekkoslovakian tapahtumat 1948 ja Suomenkin YYA sopimus oli heijastumaa tästä. Amerikkalaiset diplomaatit harmittelivat tätä asiaa, koska heidän käsityksensä mukaan Neuvostoliitto ei alkuun pyrkinyt kohtelemaan omalle reviirilleen jääneitä valtioita yhtenevästi. Kaikki olivat tietoisia, että Puolan kohtalo oli joka tapauksessa sinetöity - se oli käytävä Saksaan. Siitä mekastaminen ei auttanut puolalaisten asiaa, mutta pahensi muiden itäblokin maiden - ml. Suomi - asemaa. Maailma on siitä ajasta lähtien oppinut tajuamaan sen, että USA on tempoileva maa, koska sen demokratiassa on erityisiä piirteitä eri kansanryhmien toiveesta. Mm. Israel ja Kuuba ovat olleet irrationaalisessa asemassa ja niitä on kohdeltu tietyllä tavoin USA.n sisäpolitiikasta lähtien.

Suomessa on viime aikoina kirjoiteltu paljon siitä, kuinka maailman tilanne muuttui vuoden 2014 jälkeen. Ajatuksenjuoksu kulkee niin, että Venäjä alkoi sen jälkeen muuttamaan tasapainoa maailmassa. No, Libya ja Syyria olivat merkittäviä kauppakumppaneita Venäjälle ja myös Irak oli ollut. USA:lla oli nälkä kasvanut syödessä. Hillary Clintonin sähköposteista käy ilmi, että Libyaan kannatti mennä siellä olevien kultatonnien takia ja toisaalta sodasta piti tulla astinlauta hänen presidenttiydelleen. Suomalaiset ruskeakieliset Naton kannattajat eivät näe yhteyttä USA:n pitkää jatkuneella sotahulluudella (vuodesta 2001 jälkeen) ja toisaalta Venäjän kärsivällisyyden loppumisen välillä. Johonkin hallitsemattoman laajenemisen rajat piti pysähtyä. Samat ruskeakieliset eivät pidä millään muotoa USA:n hallintoa vastuullisena mm. Libyan kautta virraanneseen pakolaistulvaan ja toisaalta Syyrian sodan tuomaan pakolaisaaltoon

Tänä päivänä ei ole muodikasta puhua dominoteoriasta. Jotain sen taaista on meneillään. USA:ta on vyörytetty vuoden 2014 jälkeen. Uskon, että USA:n hallinnossa oltaisiin valmiita antamaan Ukrainan pysyä Venäjän vasallina ja muutenkin maan ympärille jätettäisiin puskurivyöhyke. Nyt tilanne on sellainen, että USA:n vastaiset voimat etenevät eri puolilla maailmaa. Syyria, Libya ja laajemminkin. Kaikkein ajatuksia herättävin on tilanne Venezuelassa. Kaikki huhut jopa aseellisesta tuesta Venäjältä ovat mielenkiintoisia. Ei kai tässä tilanteessa enää voi puhua yhdestä supervallasta, jos sillä ei ole edes voimaa siivota takapihaansa Venäjän ja Kiinan intressejä vastaan. Olisiko sittenkin kannattanut jättää tunkeutumatta itäiseen Eurooppaan. Osa amerikkalaisista sotilaajattelijoistakin on todennut varsin suorasukaisesti, että Baltian maat ovat jonkinlaista Pietarin pihapiiriä. Olisiko USA:n oman edun kannalta syytä sopia etupiireistä Venäjän kanssa ja haudata Naton itälaajentuminen lopullisesti?

Kylmän sodan alussa tavallaan hyväksyttiin Neuvostoliiton reviiri itä-Euroopassa. Samaan aikaan USA katsoi latinalaisen Amerikan omaksi etupiirikseen. Tämä tuli ilmi Kuuban kriisin yhteydessä.

Suomen presidenttiä arvostellaan joidenkin ulkomaalaisten omistamien ja ohjaamien lehtien sivuilla siitä, että Niinistö toimii Putinin kanssa ystävällisissä väleissä. Maailmassa on riittävästi kireyttä. Mikäli Suomen presidentti voi herättää joitakin hyviä ajatuksia Venäjän johdossa Suomea tai maailmaa kohtaan, niin mielestäni se on vain hyvä asia. Minä turvaan Jumalaan ja siitä syystä en pelkää Venäjää. Natoon änkevät pelkät ahdaskatseiset ateistit. Omasta kuolemastaan huolissaan oleva aines haluaa "vakuuttaa" kohtalonsa joidenkin Naton turvatakuiden kautta. On huomioitava, että tällä on kääntöpuolensa. Venäjän kannalta asevoiman tuominen ei näytä Suomen turvallisuuteen liittyvältä asialta, vaan USA:n tunkeutumiselta sen rajojen tuntumaan. Uskon kuitenkin, että Trumpia laajemminkin USA:lla on jatkossa tarvetta päästä jonkinlaiseen sopimukseen Venäjän kannalta. Suomen voidaan toivoa haaskaavan rahoja maan aseteollisuuden tukemiseksi (hävittäjähankinnat). Muuten Suomi on lähinnä neuvottolukortti isossa pelissä.

On syytä kysyä, kuka idiootti on keksinyt, että Suomen suhteet Venäjään pitäisi hoitaa vain EU:n kautta. 1970- ja 1980-luvuilla puhuttiin maamme päättäjien keskuudessa siitä, että Neuvostoystävällisen liturgian taustalla oli maamme parhaaksi laadittu poltiinen ideologia. Samaan aikaan pelättiin sitä, että ymmärtääköhän seuraava sukupolvi tämän. Huolena oli se, että taistolaiset ja muut punavihreät hörhöt näyttivät uskovan tosissaan, että naapurissa oli jonkinlainen maanpäällinen paratiisi rakenteilla. Olemme nyt siinä tilanteessa, että on käynyt päinvastoin. Oikealla laidalla oleva aines on Venäjän vastaisuudessaan ja Nato-uskossaan mennyt harhaan. He ovat niitä, joille ei kirkastunut se, että maamme itsenäisyys piti turvata ja päästä hyviin väleihin entisen emämaan kanssa. Talvisotaan tultaessa Suomi oli ollut itsenäinen vain hädin tuskin 20 vuotta.

Kuvitellaan, että Neuvostoliiton nuoleminen oli jonkinlainen häpeätarha. Se oli sitä kenties erilaisten punikkien toimesta (Tarja Halosen pöytäseurueet DDR-kysymyksessä yms), mutta kyllä maamme johdolla oli tieto siitä, että sodan revanssihenkeä piti kitkeä kansasta. En sano, että Neuvostoliittoa olisi sydämestään pitänyt kiittää. Varuillaan on aina oltava.

Suomessa ei useinkaan ymmärretä sitä, että myös jopa Moskovassa toimineet amerikkalaiset diplomaatit pitivät bolsevikkeja ei-venäläisinä. George F. Kennan oli suuri venäläisten ystävä. Hän olisi omien sanojensa mukaan asunut mielellään jossain Siperiassa Samaan aikaan hän vihasi bolsevikkeja. On sanottu, että Kennan puhui parempaa Venäjää kuin gruusialaisittain korostanut Stalin ja monet muut komukat tuon kommunistisen hirviömaan johdossa.


tiistai 2. huhtikuuta 2019

EPÄYHTENÄINEN SUOMI ON EU:N ETU

Yhtenäinen EU on Suomen etu, julistaa kokoomuksen vaalimainos. Todellisuus kertoo aivan muusta. Epäyhtenäinen Suomi on ainakin seuraus EU jäsenyydestä ja kenties  jopa EU johdon tavoitekin. Mitä enemmän kansat ovat sekaisin identiteettinsä kanssa sitä helpompaa on hallita ja käyttää omia yhteysmiehiä ja maansa myyviä kokoomuslaisia eri maissa junttaamaan omia päätöksiä.

Usein ajatellaan Euroopan Unionia jonkinlaisena Euroopan Yhdysvaltoina. Tämä on harhainen ajatus. Amerikan syntynyt yhteisö pakotti kansalaiset puhumaan englannin kieltä. Jenkkien johdolla muut alistettiin vallan alle. Neekeriorjuus on mennyttä ja mustien asema on tietysti vaihdellut ja heidän roolinsa valkoisen väestön sylkykuppeina on vain kasvanut viime aikoina. Latinot eivät puhu pelkkää englantia ja sekös onkin kova pala maassa. Onhan täällä Suomessakin jo nostettu esiin ajatus omasta kieleswtä luopumisen puolesta. Tosin Brexitin jälkeen englanti ei enää olisi sopiva ykköskieli EU maalle, vaikka sellaista on väläytelty.

Yhdysvallat haukkasi liian ison kakun yrittäessään 1990-luvulta lähtien alistaa maailmaa oman mallinsa alle. Demokratia, ihmisoikeudet ja naisten sekä homomiesten ylivertaisuuden oivaltaminen yhdistettynä erinäisten maiden pommittamiseen kivikaudelle. Lähi-idässä elää kaiken tämän seurauksena vielä jonkinlaista kolonialistita traumaa länsimaiden vallankäytön vuoksi. Aaasian suunnalla on päästy tästä eroon. Malesian pääministeri Mahathir totesikin jo, että homous on jonkinlainen länsimaiseen kulttuuriin kuuluva asia. Bruneissa siitä on säädetty ankaria rangaistuksia. Jonkun George Clooneyn protestit eivät hirveästi hetkauta. Hollywoodin narkkarien elämäntyyli ei enää herätä surempia intohomoja nousevien talouksien maissa.

Amerikkalainen demokratia oli vastenmielinen eurooppalaisille 1990-luvulla. Riitti, että 50%:ia äänesti vaaleissa ja siitäkin pienellä enemmistöllä saatiin joku voittaja. Amerikkalaista unelmaa voi toki jahdata huumekaupalla tai vastaavalla. Maa on nostanut huumediilereitä ja viskitrokareita omaan eliittiinsä. Rahaa ja valtaa keinolla millä hyvänsä. Siinä se ihanne, mitä tuo tunnettu mafia-valtio kansalle lupaa. Keinoja kaihtamaton voitto maan päällisissä asioissa riittää.

John Perkins kirjoitti aikoinaan omasta roolistaan kyseisen mafiavaltion palveluksessa. Hän kertoi lopanneensa eri maita tekemään omien valtioiden edun vastaista politiikkaa amerikkalaisten suuryritysten puolesta. Näin Indonesiat ja vastaavat valtiot mm. latinalaisessa Amerikassa pistettiin tekemään kannaltaa huonoja sopimuksia ja muutama kenraali otti rahat taskuunsa. Sama on meneillään myös Suomessa. Kaikenlaisia narkkareita on otettu brittien ja jenkkien tiedustelupalvelujen rinkeihin. Kykloopin katseella syytellään Venäjää ja samalla ajetaan vieraan vallan etua suomalaisia vastaan. Tässä kaava, joka on ohjelmoitu yksinkertaisten Nato-lobbareiden päähän. Hinta-laatusuhteesta viis, mutta rahat valtameren takaisen aseteollisuuden taskuihin ja Suomen kansa tulilinjalle.

Joku typerä eurooppalainen Nato-akka oli tehnyt analyysin, jonka mukaan Suomea ja Ruotsia pitäisi käyttää työkaluina Venäjää vastaan. Huippuna se, että joku toimituksessa hääräilevä nainen uutisoi siitä iltapäivälehdessä ikään kuin hyvänä asiana Suomen kannalta. Tulee mieleen Raamatun tarina siitä, kuinka Lootin tyttäret viettelivät isänsä. Siinäkin voi nähdä jumalallista viisautta, kun sopivien lasien läpi ja sanasta sanaan uskoen lukee ko. kirjaa. Suomen laki ei tosin tätä nykyä salli sitä, että lapsoset voivat vietellä aikuisen. Se menee raiskauksena.

Suomen eduskuntaan on vuosikausia pyrkinyt samanlaisista lähtökohdista tulevaa ainesta. Osa on saattanut käydä opiskelemassa ulkomailla, mutta suuri osa on samanalisten koulujen tuotosta ja heillä on kasvanut naivi näkökulma maailman politiikkaan. Ihmisoikeudet, demokratia ja ilmastonmuutos. Erinäiset ihmiset ovat korostaneet sitä, että he ovat fiksuja ihmisiä tekemään päätöksiä. Valitkaa siis näitä kympin oppilaita. Nämä syövät asiantuntijoiden ja lobbarien käsistä ja tekevät päätökset manipuloiden todellisuuden perusteella. En ole juurikaan tavannut nuorissa nousevissa politikoissa omia ajatuksia omaavia tyyppejä. Politiikkaan on menty 1990-luvun laman jälkeen lähinnä varmistamaan omaa työuraa.

Orpo ja Sipilä ja myös Rinne ovat täysin aatteettomia ihmisiä. Särmä puuttuu. Otetaan nyt vaikka Harri Holkeri. Hän oli tavallaan harmaa puurtaja. Siitä huolimatta hänellä riitti kanttia todeta vuonna 2011, että Suomen pitäisi lähteä Aghanistanista, koska huumetuotanto oli lähtenyt räjähdysmäiseen kasvuun siellä. Onko se yllätys? Eräs brittidiplomaatti kirjoitti Laosia käsittelevässä teoksessaan siitä, että vuosina 1968-1973 Laosissa ollut Pepsi Colan tehdas oli maailman suurin heroiinitehdas. Ainuttakaan pepsipulloa ei sieltä lähtenyt liikkeelle. Varmaan heroiiinilla tehtiin rahaa, jolla rahoitettiin joitain terroristeja tai vapaustaistelijoita - miten vaan - vihollismaita vastaan. Mikä olisi muuttunut USA:n toimintamallissa? Suomessakin alkaa olla huumepoliisissa omat miehet tätäkin globaalia ilmiötä edesauttamassa. Kädet on nostettu pystyyn. Olemme kuulemma takarivin Taaveja hienossa EU projektissa ja siis muka sivistyksen huipulla. USA:ssa on jo väestön eliniän odotus laskenut ooppium-epidemian ansiosta.

Länsimaissa ei enää kukaan edes varoittele, että huumeet tai homous ja muut aikamme vitsaukset voisivat olla uhkana koko kulttuurin tulevaisuuden kannalta. Viimeiset juhlat. Yhden sukupolven itsekkyys kunniaan. Ei tarvitse uhrautua tulevaisuuden sukupolvien puolesta. Tytöt matkailee ja lopulta onnittelevat itseään, ettei tullut lähdettyä Prisman tarjousten perässä elään vauva-arkea.

Nuoruus on oikeassa kapinassaan. Ketä ovat Euroopan nuoret tulevaisuudessa. Parjattu valkoinen väestö alkaa ottaa malleja muualta. Itse asiassa tämä yltiöpäinen markkinatalous ei ole mikään länsimaisten hyveiden pohjalle rakentuva malli. Kapitalismi ja muu keinottelu maailma ei ole minkään metsätyömiehen luoma. Näistä metsien miehistä halutaa tällä mallilla tehdä renkejä. Vapautta saa uskonnon sijaan tavoitella tässä mallissa huumeilla ja pornosivustoilla.

Väestönrakenne  maailmassa on kallistumassa epäedulliseksi eurooppalaisten kannalta. Afrikan nousu on uusin ilmiö, mutta toisaalta Aasia alkaa dominoida taloudellisessa mielessä. Kasvu tapahtuu sikäläisissä sisämarkkinoissa. Itsetunto on nousussa sillä suunnalla. Eurooppa on museo-kohde, jonne voi tuoda turismirahoja jatkossa.








sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

KANSALLISEN LIBERALISMIN TUULAHDUKSESTA NETTIKAUDEN TUNKKAISUUTEEN

Jostain syystä aloin lukemaan Helsingin Sanomien historiaan liittyviä kirjoja. Antti Blåfieldin Loistavat Erkot tuli kahlattua läpi. Erkkojen elämän kautta Päivälehden ja Helsingin Sanomien historiaa kuvaava Loistavat Erkot osoittautui mielenkiintoiseksi ja pohdintaa herättäväksi lukukokemukseksi sen pitkän aikaperspektiivin vuoksi. Toisaalta kirja näytti alkuun nopeasti luettavalta. Kyse oli kuitenkin hyvin tutkitusta ja todellisuutta ohuemmalta näyttävältä teoksesta. Kuvittelin nopealla silmäyksellä kirjaa noin 250 sivuiseksi, mutta se oli lähemmäs 400 sivuinen ja melko tiiviillä tekstillä. Toisaalta aihe ei ollut kaikilta osilta tuttua ja siksi sen kahlaamiseen meni monia iltoja. Luin sen kuitenkin kannesta kanteen.

Kirja kuvasi nuorsuomalaisen liikkeen lehden johdonmukaisen kasvutarinan. Tämän päivän Hesari on ajautunut liikemiesten käsiin ja puheet jostain journalismista ovat pelkkää kulissia. Journalistit ovat tätä nykyä jotain viheraatteen ja feminismin kyllästämiä elitistejä. Tässä mielessä Aato Erkon jatkuva pyrkimys pitää lehti tavallisen lukijan tasolla on jäänyt pois.

On muistettava, että Eero Erkon kaudella 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa maamme älymystöä vainottiin tsaarin kätyrien toimesta. Helsingin Sanomat toimi itsenäisyyden alussa sitten myös maata eheyttävänä lehtenä. Olemme tulleet kauas tuosta ajasta. Helsingin Sanomien johto ei ole uhattuna eikä joudu lähtemaan Eero Erkon tavoin maanpakoon.

Traagista oli se, ettei viimeinen Erkko - Aatos - mitenkään voinut potkia lehteen utta henkeä. Janne Virkkusen nimittäminen päätoimittajaksi 1990-luvun alussa oli jonkinlainen pyrkimys saada yhteiskunnallisesti keskustelevampi linjanvetäjä lehdelle. Janne Virkkusen muistelmateoksest käy hyvin ilmi kuinka vaikeaa oli pienessä maassa kirjoitella paljastuksia merkittävistä suuryrityksistä. Virkkusella oli koko ajan mielessä se, ettei lehden linjaan saanut painostausyrityksillä vaikuttaa. Tietenkin kirjoittelun tuli pysyä laillisuuden rajoissa. Jonkinlaista vapautumista tapahtui Virkkusen kaudella, kun Euroopan tuomioistuimesta tuli vapauttavia päätöksiä. Kaikkien juttujen ei tarvinnut olla täysin aukottomiin todisteisiin perustuvia, mikäli oli yhteiskunnan kannalta tärkeästä asiasta kyse.

Aatos Erkko ei myöskään puuttunut toimituksen linjaan, vaikka hänen kauttaankin asiaa pyrittiin lobbaamaan.

Oli Aatos Erkon ajatus tukea avoimesti EU-jäsenyyttä. Nyt olemme tässä tilanteessa. Hesarin ja muiden toimittajien kirjoittelu aiheesta ei saa vastakaikua tavallisessa kansassa. Päätöksenteko on liukunut pois demokraattisen prosessin piiristä. Kun EU:sta tulee koko ajan negatiivisia uutisia, joita ei voida kokonaan sensuroida, niin automaattisesti EU asiaa kansalle myydessään hesari vieraannuttaa tavallista lukijaa ja erityisesti nuoret pois sen sivuilta. Aatos Erkon malli, jossa ollaan globaalisti ja EU:n tasolta katsovia ja samaan aikaan yritettäisiin olla Aatos Erkon linjan mukaan tavallisen pienen kansan tasolla ei tule toimimaan. EU jäsenyys jakaa väkisinkin yhteiskunnan. Turha on myöskään puolustaa perinteistä hyvinvointivaltiota.

Kun Suomi liittyi aikanaan EU:n jäseneksi ajatltiin, että EU voisi ulkoa käsin valvoa maamme korruptiota. Mitä on tapahtunut? Maamme on todella korruptoitunut jäsenyyden myötä. Ainoa mitä EU tasolta lobataan on kansainvälisten sijoittajien asiaa. Suomen terveyshuollosta pitää saada vedettyä siivut maan rajojen ulkopuolelle. Kaikessa muussakin EU takaa kaikenlaisen keinottelun. Vielä 1990-luvulla viranomaiset olivat huolissaan siitä, että joku firma käytti työntekijöitä hyväkseen. Nyt on työntekijän syy mikäli joutuu hyväksikäytetyksi. Varakkaille pitää saada halpaa työvoimaa. Siinä on EU:n logiikka. Valkoisen rodun perinteinen ahkeruus ei enää kannata. Elämme keinottelijoiden aikaa. Kannattaa olla omistaja. Mihinkään teollisuuteen ei kannata sijoittaa. Asuntoja, joihin saa Kelan maksamat vuokralaiset tai kaikki missä valtio on asiakkaana ja takaa saletin siivun, ovat parasta bisnestä.

Tavallisen kansalaisen on turha odotella, että ihmiset hoitavat velvollisuuksiaan. Osa syynsä sille, että Helvetin Enkelit ja vastaavat pääsevät maan rakenteisiin on siinä, että ne kykenevät perimään velkoja. Siis muitakin kuin huumevelkoja. Lakimiesnilkit juhlivat ja ovat vääntäneet lait sellaiseen muotoon, että rikkailla asiakkailla löytyy sopivia porsaanreikiä. Raiskaustuomioden kiristämen on enää pelkkää kosmetiikkaa tässä epäoikeusvaltioiden Euroopassa.

Hindulaisessa filosofiassa juuri tällainen liikemiestenjohtama maailma johtaa tuhoon. Elämme romahdukseen johtavan korruption aikaa. On jokin syy, miksi papisto ja sotilaat ovat perinteisesti olleet johtavia luokkia. Liikemies ei todellakaan kynene tekemään yhteiskuntaa, jossa ihmisillä olisi hyvä olla. Syy miksi heille on annettu lisää valtaa johtuu siitä, että pelätään romahdusta. Jos kuluttaminen loppuu, niin koko hiekalle rakennettu mätä systeemi romahtaa. Ympärisö voisi siistiytyä siinä prosessissa.

Liberalismi on toisaalta surkea malli. Vapaa kasvatus saa aikaan itsekkään nuorison. Huumeet kuuluvat yleissivistykseen. Joku vatipää KRP:stäkin sanoi, että huumeet pitäisi siirtää terveydenhuollon piiriin. Se asia ei kuulemma ole poliisin tontilla. On olemassa sekin mahdollisuus, että tuotaisiin sairaanhoitajien sijaan huumepoliisit Filippiineiltä. Valta ei kauaa olisi huumeilla kansaa myrkyttävien rikollisten käsissä. Mutta kun on se kansainvälinen maine ja muuta roskaa.

Homous on kautta historian liipannut läheltä pedofiliaa. Nautintoja janoavat homot ovat aina menneet toiminnassaan törkeämmiksi ja törkeämmiksi. Kun mukaan tulee joku homohuume-kristalli, niin nuoret pojat revitään mistä löydetään. Sitten nämä huumataan ja niiden kanssa irstaillaan hyödyttömää elämää viettävien homojen toimesta. Suurin huipentuma oli tämän Suomen homoringin listoilla kai se, kun nuori poikauhri uhrattiin saatanalle ja tapettiin vapaamielisen homoseksisession päätteeksi.

Voi olla, että videoita teki Suomessakin vain kourallinen. Kuinka moni ns. Setaltakin ymmärrystä asialleen vaativa homo katselee moista saastaa. Alkaa mennä tämä suomalainen sananvapauskin aika villiksi, jos kiellettynä olisi vain video, jossa tapetaan nuori poika rahaa tavoittelevan seksiteollisuuden voittojen vuoksi. Samaan aikaan vaalivaikuttaminen on niin suuri uhka, että mielipiteet ovat vaarallisempia. Globaali maailm on johtanut siihen, että eliitti saa "nautiskella" ja kuluttaa homopornoa, joka menee koko ajan rajummaksi. Heitä kritisoivat ovat sen sijaan menettämässä sananvapautensa.

Jotkut sanovat, että oli vain sattumaa, että homopornoa tuottanut kaveri oli kokoomuslainen politiikko. Kyllä näitä kokoomuslaisia vallasta nauttivia alkaa olla tilastollisesti todella paljon. Kyse nuoren pojan raiskaamisessa on suuresta vallantunteesta. Varmaan näillä kokoomuslaisilla homoilla ei köli enää seiso missään lisääntymiseen tähtäävässä ja perhettä perustavassa makuuhuonetoiminnassa.

Eräs kokoomuslainen politiikko tappoi Laajasalossa Olga nimisen venäläisen naisen. Alexander Stubb oli koulukiusaaja. Jan Vapaavuori myönsi kiristäneensä väkivallalla uhaten pieneltä pojalta rahaa aikoinaan. Oli kuulemma sellaista nuoruuden kohellusta. Varmaan sai jonkinlaista seksuaalistakin tyydytystä siitä valtatilanteesta. Saman aatteen mies siis kuin muukin Pride-kasna.

Jan Vapaavuori on kumman hiljaa tämän homopornoskandaalinkin aikana. Mies heiluu etummaisena jossain Pride tilaisuuksissa. Siitä huolimatta minkäänlaista rajaa homojen toiminnalle ei pidä asettaa. Kukaan kokoomuslainen ei ole vaatimassa Vapaavuorelta selitystä tähänkään tapaukseen. Homot nyt vaan on homoja. Toiset tykkää isistä ja tosi väkivaltahomot tykkää pojista.

Naiset ilmeisesti tutkimusten mukaan katselevat naisia alistavia pornoleffoja. Sen sijaan kuka mies eläytyy jonkun 6-vuotiaan raiskauksen uhrin osaan. Kyllä ne on pelkät pedofiilit, jotka näitä katselee. Kun sananvapaus salli tällaisen levittämisen, niin ei ole ihme, että nuorten poikien jahtaamisesta ja raiskaamisesta kiinni jääneet homot eivät ymmärrä miksi heidät tuomitaan.

Rakkauden käsite on vääristelty ja pahasti. Kun isä kävi hakemassa tyttärensä raiskanneen miehen Oulussa, hän sai suunnilleen syytteen omavaltaisuudesta. Kun isä tai äiti on antanut lapselleen rakkautta vuosikausia ja sitten joku saatanan nilkki tulee ja imee tuon perheessä rakkautta saaneen tytön mehut omiin seksileikkeihin, niin on todellista isän rakkautta tarvittaessa tappaa sellainen.

Sen sijaan homous kuvataan tässä vääristeltyjen sanojen maailmassa rakkaudeksi. Jos nyt hieman kiduttaa 6-15-vuotiaita poikia, niin sehän on vain rakkautta. Pussit tyhjäksi 10 tunnin session päätteeksi. Homojen mielestä on sitten laajennetun seksuaalisuuden ja rakkauden mukaista tappaa jonkun nuori poika homoseksisession päätteeksi. Ahdasmieliset eivät ymmärrä seksuaalisuuden ja "rakkauden"  monimuotoisuutta.

Äidillinen tai isällinen rakkaus on jotain julmaa fasismia. Mutta seksuaaliseen nautintoon pääsemikseksi tehdyt julmuudet ovat vain oman seksuaalisen suuntautumksen mukaista "rakkauden" osoittamista. Haistakoot paska Tarja Halonen ja SETA tämänkin keissin perusteeella. 

perjantai 29. maaliskuuta 2019

VALKOISESTA MIEHESTÄ TULOSSA TAAKKA

Perussuomalaiset on saavuttamassa kovan tuloksen vaaleissa. Siitä huolimatta lehdistössä puhutaan siitä, ettei näiden vaalien teema ole maahanmuutto.

Kyse on varmasti siitäkin, että suurilla puolueilla ei löydy vakuuttavia johtajia. Juha Sipilä itki televisiossa sitä, että Sote ei mennyt maaliin, vaikka EU komissio sitä vaatikin. Jos EU vaati maahan kymmeniä tuhansia kotoutettavia, niin siihen kyllä myönnyttiin. Leikkaukset kohdistettiin suomalaisiin. Kyse ei ollut siitä, että maamme johdossa olisi ollut humaani henki. EU:ta kumartavaa idioottia ja toisaalta maahanmuutosta bisneksen tehnyttä jengiä terroririsoi kansaa mielin määrin.

Maahanmuuton hinta on alkanut kirkastua ja hyvänä sijoituksena nähty väestörakeneteen vinouman korjaaminen vaikuttaa huonolta vitsiltä. Ympäri maata on paljastunut raiskaustapauksia. Osa somessa kirjoittelevista tuntuu tekevän aaltoa tämän näytelmän edessä. Taas yksittäistapaus, ihanaa suvakit, pedifilia tapaukset liitetään uskontoon yms.

Kansalla ei tässä tilanteessa ole minkäänlaista yhteistä päämäärää. Toiset huutaa rajoja auki ja toiset karjuu maahanmuuttoa lopetettavksi. Euroopan Unioni on saanut aikaan tällaisen kansan jakaantumisen. Kaikessa kolonialismissahan taustalla vaikuttaa hajoita ja hallitse- periaate. Niin myös EU- projektissa. Kansat hämmennetään hakemaan neuvoja kaikenlaisilta lumoojilta ja liikemiehiltä.

Täytyy ihmetellä mitä tuumaa kaikesta vaikkapa Helsingin Sanomat. Lehti otti EU myönteisen kannan ennen kansan äänestystä. Olisi jonkinlainen oikeus jos kyseinen lehti lakkaisi olemasta jäsenyyden myötä. Koko EU projekti lähti siitä, että liberalismi ja rauhanaate jatkaisi etenemistään. USA:n pommikampanjat eri puolilla maailmaa sysäsivät pakolaisvirtoja liikkeelle. Niitä täydentää taloudellinen siirtolaisuus Afrikasta. USA on lähtenyt erikoiselle linjalle Israelin suhteen. Nyt jopa miehitetty Golan tunnustetaan Israelin omaisuudeksi.

On vaikea puhua enää johonkin oikeuteen perustuvasta maailmanjärjestyksestä. Jossain vaiheessa Krimin niemimaa on vallitsevan logiikan seurauksena tunnustettava Venäjän osaksi. Tosin itse en näe Israelin asemaa hyvänä. Kyseisen kansan nuoret on halveksittuja narkkareita, joista ei juuri pidetä turistipaikoissa Aasiassa. Huvittavaa ajatella, että velton oloiset israelilaiset ovat juuri suorittaneet armeijan ja silti näyttävät lähinnä aroilta hampeilta. En hirveästi usko, että israelilaiset ovat jatkossa valmiita kuolemaan. Nykyisin venäläisten ilmatorjuntaohjusten takia ilmaherruus on mennyt ja mies miestä vastaan sotimisessa israelilaisilta alkaa rohkeus kadota rinnasta.

Itse en suinkaan nauti siitä, että koko ajan kuulee uutisia jostain irakilaisten ja afghanistanilaisten suorittamista raiskaustapauksista. Samat tunarit, jotka toivat suuren joukon häiriintynyttä väkeä maahamme, ovat nyt sitten taivastelemassa sitä, että muutaman kymmenen Isisin joukoissa taistelleen Suomen kansalaisen sopeuttaminen on iso turvallisuusriski. Ihan kuin omat aikaisemmat hölmöydet olisi kuitattu sillä.

Sitä paitsi joka tietää enemmän taustoista, niin tietää näiden suomalaisten ISIS-lähtijöiden päävärvärin olevan entinen Amerikan armeijan musta sotilas, joka tuli aikoinaan Suomeen pohjoiskarjalaisen naisen perässä. Ei siis ihme, että Trump pyytää Euroopan maita ottamaan nämä USA:n ja Israelin hyödylliset idiootit takaisin lähtömaihin.

Mielenkiinnolla seuraan keskustelua valkoisen nationalismin kieltämisestä. Valkoinen mies alkaa olla painettu jo sen verran alas, että härskit pelurit maailmassa laittavat jo lainsäädännön tukemaan heidän alhaista statustaan. Englannissa muslimiväestö keskustelee jo siitä, että heitä syrjitään. Omaa peiliä vilkuilevat muslimit ovat todenneet, että lukuisat kodittomat, joita maahan on kasaantunut jo ennen Brexit-äänestystä, ovat suurimmaksi osaksi valkoisia miehiä. Pakistaneilla ja vastaavilla on aina perhe tai yhteisö, joka huolehtii. Ongelma on enemmän siinä, että muslimit ovat yliedustettuina vankiloissa.

Siis yhteiskunnan pohjasakkaa ovat monissa maissa valkoiset miehet. Samaa on nähtävissä myös Yhdysvalloissa.  Mustat toki ovat toki näkyvin kodittomien porukka siellä. Kun katselee vaikkapa intialaisperäisen Nikki Haleyn ajattelua siitä, kuinka USA:n järjestelmä on hyvä, vaikka synnytys maksaakin 10 000 dollaria. Yhdysvallat on maa, joka antaa lahjakkaille mahdollisuuden edetä. Maahan päästettyjen arabien keskiansiot liikkuvat 100 000 dollarin paremmalla puolella. Intialaiset ja pakistanilaiset sekä muun maailman lahjakkaat pääsevät maassa mukavaan elintasoon. Samaan aikaan mustien vanavedessä alkaa pudota valkoista - ns. white trashia - alimpaan kastiin. Kun etelävaltiolippua kantaneilla oli aikaisemmin kaunaa valkoisia jenkkejä kohtaan, niin nykyään maata hallitsee ihan muut. Valkoinen ei tänä päivänä ole juuri missään arvossa. Trump hieman rämpyttelee tuon ryhmän heleimpiä tuntoja, vaikka merkittävimmät päätökset ovat sataneet sukulaispoikien lobbaaman Israelin laariin.

On sanottu, että jonainen päivänä Kiinassa voisi asua suuri määrä valkoisia eurooppalaisia. Toki varmuudella vähemmistönä. Kenties myös itäisessä Euroopassa. Nykyisellä väestökehityksellä valkoinen väestö kuihtuu olemattomiin Euroopassa. Kehitys lienee mahdoton pysäyttää.

On merkille pantavaa, että nykyisin ei enää ajatella sitä, että valkoinen väestö olisi niin vauras ja liian itsekäs, että sen pitäisi luovuttaa valtaansa muille. Valkoinen ihminen, joka takertuu valkoisen miehen identiteettiin nähdään luuserina, joka on tuhonnut ympäristön ja jonka osana on päästää koko maailman väestö kotipihoilleen.








sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

SUOMEN OSANA TOIMIA PUSKURIVALTIONA

Luin tässä Juho Kotakallion erinomaisen teoksen Hänen majesteettinsa agentit; Brittitiedustelu Suomessa 1918-1941 (Atena 2014). Kotakallion aihe on laaja ja erittäin tärkeä Suomen historian kannalta monellakin tapaa. Suomi oli monien erilaisten vaikuttamispyrkimysten kohteena tuona aikana. Brittien kiinnostus Suomea kohtaan liittyi suoranaisesti Neuvostoliiton tarkkailuun. Kuten Kotakallion aikarajauksestakin voi päätellä, vuoden 1941 jälkeen Suomen liittouduttua Saksan kanssa, itse Suomi tuli vihollisena brittitiedustelun kohteeksi.

Suomi oli suurimmaksi osaksi kallellaan Saksaan päin. Heti vuonna 1918 asia oli selvä. Saksa oli takaamassa itsenäisyyttämme. Vuonna 1919 Britit antoivat Suomen kannalta tukea itämerellä, mutta tämä ei jäänyt kovinkaan merkittävästi suomalaisten muistiin. Suomessa oli useita anglosaksisesti kallellaan olevia ihmisiä ja kaikki eivät olleet saksalaismielisiä, vaikkakin kulttuuri- ym suhteet olivat siihen suuntaan jo pitkien aikojen perua. Toisaalta Suomen kannalta kaikki tuki Neuvostoliiton patoamiseksi oli tarpeen. Britit eivät kuitenkaan tukeneet pyrkimystä vallata alueita Neuvostoliitolta, vaikka sitäkin tiedusteltiin

Kotakallio esittää kirjassa, että Suomi oli bolsevisminvastainen maa ja siksi otollinen tukikohta Venäjän alueelle suuntautuville operaatioille. Maassamme oli pari tuhatta venäläistä emigranttia, jotka olivat potentiaalisia vakoilijoita. Monet olivat varmasti bolsevisminvastaisia, koska olivat menettäneet asemansa vallankumouksen myötä. Osa tarvitsi rahaa elämiseen ja siksi mielellään teki töitä brittien tai muiden tiedustelupalveluille.

Saksa ja Neuvosto-Venäjä olivat varmaan merkittävimmät Suomea vakoilevat maat ainakin 1920-luvulla. Yhdysvallat oli eristäytymispolitiikan linjalla 1920-luvun eikä sillä ollut suurempaa poliittista intoa seurata maailman tapahtumia. CIA perustettiin vasta toisen maailmansodan aikaisen tiedustelujärjestön OSS:in pohjalle.

Yhdysvallat alkoi kasvattaa 1920-luvulla ammattimaista diplomaattikuntaa. Venäjän tuntijoiksi hakeutui George F. Kennanin ohella mm. Charles Bohlen ja loy Henderson. Ennen diplomaattisuhteiden solmimista Neuvostoliiton kanssa (1933) Kennan ja muut asiantuntijat toimivat Latvian Riikassa, joka oli tarkkailuasema Neuvostoliittoon sekä koulutuspaikka Venäjä-tuntijoille. Myös Tallinnassa oli koulutettiin Venän tuntijoita. He opettelivat Venäjää siellä ja monet eivät koskaan oppineet viron kieltä. Niinpä Tallinnaa kohtaa George Kennanilla ja Charles Bohlenilla jäi mieluisia muistoja. Suomi ei ollut samalla tavalla merkittävä paikka amerikkalaisten diplomaattien kannalta Venäjän tarkkailua ajatellen.

Kotakallion kirjan perusteella myös brittien päätiedustelupaikka oli Latviassa. Siis Suomen asema jonkinlaisena vakoilun keskuksena kasvoi kylmän sodan aikana, koska Baltian maat vallattiin ja liitettiin Neuvostoliittoon.

Brittien kiinnostus Suomeakin kohtaan kasvoi nimenomaan Neuvostoliiton synnyn myötä vuodesta 1918 alkaen. Ison Britanian ja Venäjän ns. Great Game oli päättynyt vuonna 1907 ja siitäkin syystä painopiste brittien tiedustelussa siirtyi Euroopan suunnalle. Tämä ei todellakaan tarkoittanut sitä, että Britit eivät ottaneet Venäjää vakavasti. Esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan yhteydessä britit olivat alkuun lupailleet pohjois-Irakin alueita ranskalaisille. Tällä tavalla haluttiin saada Ranska brittien ja venäläisten väliin ja toisaalta mukaan alueen valtapyrkimyksiin. Toisaalta on muistettava, että aluetta pahemmin tuntematta britit kaavailivat Irakista vilöja-aittaa Intiaa varten. Ajateltiin, että muinainen kaksoisvirtojen maa olisi viljavaa aluetta. Siis merimahtina toimivalle Englannille tärkeämpää oli hallita Basraa. Kuwaitin erottaminen omaksi alueekseen Basran maakunnasta 1890-luvullahan oli lähtenyt siitä, että Saksa rakensi rautatietä. Britit sanoivat, että rata sai ulottua vain Bagdadiin. Basraan ulottuva rautatie olisi uhannut brittien Intian intressiä.

Britit vetäytyivät näistä Ranskalle annetuista lupauksista sillä verukkeella, että "arabit olivat vapauttaneet itsensä" eikä heidän kansallisia pyrkimyksiä voitu laiminlyödä. Syynä oli Venäjän ajautuminen vallankumoukseen 1917.

Tapasin Laosin pääkaupungissa Vientiannessa sattumalta erään britin. Hän oli kirjoittanut tutkinut Kaakkois-Aaasian historiaa ja kirjoittanut mm. Laosin Hmong heimosta ja vuonna 2018 myös Laosin politiikasta. Tuo Singaporen yliopistossakin professorina toiminut mies oli mennyt Laosiin vuonna 1974. Hän muisteli aikoja 1980-luvulla, jolloin maassa sai olla vai pari sataa ulkolaista kerralla. jokunen viinaan kallellaan ollut suomalainenkin oli kai ollut joukossa. Hän ehti toimia Englannin kaupallisen toimiston päällikkönä. Mailla ei ollut täysiä diplomaattisuhteita ennen vuotta 2012. Puhuessamme Thaimaan asemasta, hän totesi, että osasyy Thaimaan säilymiselle itsenäisenä liittyi siihen, ettei Ranska ja Britit halunneet olla suoraan toistensa naapureina. Ranska olisi siis Laosissa ja Kamputseassa ja britit Burmassa.

Tuo noin 70 vuotias brittiläinen herrasmies puhkesi erittäin voimakkaasti käyttämään tätä tapausta esimerkkinä siitä, kuinka Suomen ei kannata koskaan mennä Naton jäseneksi. Hän suorastaan vetosi minuun, jolla ei ole mitään vaikutusvaltaa asiassa. Suuravaltojen ei pitä olla suorassa kosketuksessa toistensa kanssa. Tarvitaan puskurivaltioita. Suomi on parhaimmillaan käyttänyt tämän aseman edukseen. Suomen osana on maantieteensä vuoksi toimia juurikin puskurivaltiona. Hänen mukaansa USA:n toiminta ja pyrkimys työntyä Venäjän naapuriin on ollut typerää, josta osoituksena Ukrainan tilanne. Kyse on historiatajuttomien Wall Streetin hyypiöiden naiviudesta ja ahneudesta - vanhempia valtioviisaita ei enää ole maassa puikoissa.

Suomessa puolestaan luetaan Ukrainan tapaus toisella tavalla. Ne ihmiset, jotka ovat laittaneet nimensä Naton kelkkaan haluavat nähdä kaikki merkit omaa näkemystään tukevina. Nuoret kokoomusnulikat ovat Nato-asiassa kaikkein kiivaimpia. Toisaalta tietty ikäpolvi, jolle integroituminen länteen muodostui elämäntehtäväksi näkevät Nato-jäsenyyden myös jonkinlaisena identiteettiasiana. On kivempaa kulkea Euroopan käytävillä, kun on jo pukeuduttu naisiksi, pitää myös sukupuoli "korjata" - koko programmi toimeen.

Kotakallion teos yllätti positiivisesti. Tiesin, että tekijä oli perehtynyt aiheeseen perinpohjaisesti. Itse uskoin lukevani teoksen. koska historiantietoni ovat jonkinlaiset tästäkin aihepiiristä. Sen sijaan epäilin kirjan olevan tavalliselle lukijalle liian tylsä. Erilaiset tietolaatikot, joista saa yleistietoa, sekä muutenkin mielenkiintoisesti kirjoitettu kirja on vähemmänkin historiaa opiskelleelle antoisa lukukokemus.

lauantai 2. maaliskuuta 2019

ONKO VAALEISSA KANSAN KANNALTA PANOSTA - KATTAUSTA ON AINAKIN LAAJALLA RINTAMALLA

Tulevat eduskuntavaalit vaikuttavat varsin järisyttäviltä. Monet analysoivat sitä, kuinka pienpuolueilla on huonot mahdollisuudet saada ehdokkaita läpi vaaleissa. Tämä pitää paikkansa. Sen sijaan tällä kertaa kyse ei välttämättä ole yhden pienpuolueen esiinmarssista.

Turun Yliopiston poliittisen historian laitoksella arvioitiin 1990-luvun lopulla, että vihreät tulisivat kuihtumaan pois. Sanottiin, että muut puolueet kuulemma ottaisivat vihreät teemat osaksi omaa agendaa ja sitä kautta tarve ympäristöpuolueelle hiipuisi pois. Agraaripuolueeksi leimattu keskusta sitkeili ja nousi yleispuolueena haastamaan vielä voimissaan olleen sosiaalidemokratian vuonna 2003. Tässä vaikutti varmaankin se, että porvarisämmät menivät antamaan tukensa Tarja Haloselle ja Esko Aho ehti saada huomattavan konservatiivisen kannatuksen presidentinvaaleissa 2000. Asiaa auttoi se, että Jäätteenmäki naisena johti puoluetta ja hankki porvarillisuuden ja samalla naisaatteen vanavedessä voiton katkerasta Lipposesta. Joka muuten olisi vienyt maatamme epäviisaasti Irakin sotaan.

Keskustan menestys Sipilän johdolla viime vaaleissa ei varmaankaan ollut puolueen raikkauden ansiota, vaan enemmänkin muut puolueet Kataisen johdolla olivat epäonnistuneet. Keskustalle avautui tilaisuus. Tuleviin vaaleihin lähdettäessä puolueesta on jäänyt eläkkeelle niin iso osa, että vaikea sanoa millaiseksi puolueen imago muotoutuu. On muistettava, että Keskusta arvosti aikaisemmin koulutusta ja laajaa yleissivistystä. Sitä korostanut siipi alkaa olla sivuraiteilla. Nyt johtoon noussut liikemies jyrää ja saneeraa maatamme soraääniä kuuntelematta - yhden miehen orgasmitakuulla. Sipilä saa rahansa ja siis nautintonsa aina ja muut saa räpläillä itseään onnellisiksi.

Nuorsuomalaisten katoaminen puoluekartalta ei ollut yllätys. Puolueella oli kaksi nimekästä ajattelijaa ehdolla: Risto E.J. Penttilä ja Jukka Tarkka. Kummallakaan ei ollut halukkuutta tai kenties edellytyksiäkään organisoida jotain kunnallispoliittiista askartelukerhoa, mikä olisi ollut elinehto puolueen vakiinnuttamiselle.

Tälläkin kertaa haetaan taas vertailukohtaa menneestä. Politiikan tutkijat näkevät pienpuolueiden mahdollisuudet heikkoina. On realismia, että isoilla puolueilla on resursseja ja toisaalta näyttöä politiikan valokeilasta pitkältä ajalta. Haastajan osa ei ole koskaan helppo.

Itseäni mietityttää se, että aikaisemmin pienet puolueet ovat keränneet usein muiden puolueiden ylijäämät ja riitaiset yksilöt. Usein listalla oli yksi tunnettu ehdokas ja hänen ympärilleen kerättiin pölyehdokkaita keräämään kymmeniä tai korkeintaan joitain satoja ääniä pienpuolueelle. Usein jonkun kunnallispolitiikon kansanedustaja haaveen tueksi oli otettu talonmiehiä ja taksikuskeja yms. Uskottavuus nimenomaan eduskuntaa ajatellen ei ollut kaksinen.

Tällä kertaa Harkimon liike nyt on kerännyt eri alueiden ammatti-ihmisiä. Samalla tavalla Väyrysen listoilla on koulutettua porukkaa. Piraattipuolue on harrastelijoiden hanke, mutta sinnekin on siunaantunut opiskelijataustaista väkeä. Sitten on naisliikettä. Erityistä on sekin, että nämä pienryhmittymät ovat saaneet aikaan vaaliliittoja.

Samaan aikaan entiset suuret puolueet ovat tuottaneet korkeintaan keskinkertaisia johtajia. Sipilä voi olla hyvä yritysjohtaja, mutta näytöt politiikassa eivät herätä samanlaista ihailua. Riittänee kun toteaa, että Orpo on kasvanut Ilkka Kanervan varjossa. Rinne puolestaan on ay-taustainen - siinäkin hommassa työväenaate on korkeintaan leipäpapin tasoa.

Mistä kertoo se, että koulutettuja ihmisiä on onnistuttu haalimaan ns. pienpuolueiden listoille? Tavallinen opiskelija voi katsoa vaikkapa ehdolle lähtenyttä korkeakoulunsa opettajaa pätevänä ihmisenä ja samaan aikaan vertailla häntä velton oloisiin poliittisiin johtajiin kokoomuksesta demareihin. Kokoomuksen kähmijät haluavat tehdä budjettiin tilaa lakimiehilleen ja lääkäreilleen. Maahan otettiin "investointina" maahanmuuttajia isolla kauhalla. Maahanmuutto oli kovaa bisnestä isojen puolueiden mielissä. Lakimiehet repivät tuohta vielä vuosia eteenpäin siitä sadosta. En halua vihjata, että Orpon vaimo olisi yksi näistä. Lakimiehet ovat kokoomuslaisia varsin todennäköisesti ja siksi kannatusta budjetista lypsäville löytyi. Vyötä tiukemmallevaan tyhmä kansa, kun lakimiesnilkit kikkailevat amerikkalaiseen malliin varoja taskuihinsa. Varmaan kohta on hastattaa koko oikeusvaltiokäsitteelle ja palauttaa terve maalaisjärki politiikan teon keskiöön.

Samalla tavalla terveydenhuolto on kokoomuksen ominta bisnesalaa. Raha otetaan auliisti vastaan, mutta terveystalouden kaavoja sovelletaan insinööri- ja lakimiesmäisesti. Olisiko syytä pakottaa politiikkaan lobbaamaan lähteneet lääkärit takaisin oikeisiin töihin? Yhden lääkärin kouluttaminen ei nimittäin ole halpaa hommaa.

Toisaalta tämän vaalikauden aikana on tapahtunut suurta liikehdintää netissä. Nuoret eivät välttämättä ole perinteisen median ohjailtavissa. On eri asia äänestävätkö he. Jotkut tubettajat keräävät suuriakin katsojalukuja kanavilleen - jopa polittiisia aiheita vatvoessaan.

Täytyy sanoa, että Väyrysen temppu ottaa Ilja Janitskin listalleen kertoo siitä, että kyse maamme turvallisuusviranomaisten puhetta voi pitää lapsellisen poikaporukan touhuna. Jossain vain kehitellään salaliittoteorioita. Väyrynen puhkaisi umpiossa elävien kuplan. Mitä tekevät nämä turvallisuusviranomaiset? Tappavatko he Väyrysen tai Janitskinin vieraan vallan kätyrinä? Sellainen olisi luontainen jatko niiden puheiden perusteella, joita Janitskin-operaation yhteydessä esitettiin. Tuskin pojuilla riittää uskoa omaan asiaansa. He ovat itse vieraan vallan käyreitä, jotka tarvitsevat uhkakuvia oman porukkansa uskon vahvistamiseksi. He eivät ehkä usko Jumalaan eikä ainakaan isänmaahan, mutta uskolta Natoon ja EU:hun voi lähteä pohja samalla tavalla kuin kommareiden usko romahti Neuvostoliiton myötä viimeistään 1991.

Perussuomalaisten marssi näyttää jatkuvan näissäkin vaaleissa. Sinisillä lienee joitain saumoja uudellamaalla. Naispuolue, piraattipuolue ja liberaalit ovat liitossa Helsingissä. Uskottavuuden kanssa on varmaan ongelmia ja rahaa ei ole käyttää ellei sitten nettikeräyksillä saada ihmeitä aikaan. Kuitenkin merkillepantavaa on, että monet pienryhmittymät ovat uskottavmpia kuin kenties koskaan ennen. Väyrynen on valtiomiessarjaa verrattuna Sipilään ja kumppaneihin. Harkimollakin on melkoinen verkosto maassamme. Molemmat ovat keränneet vakavia nimiä listoilleen. Tunnen joitain keskustalaisia Turun yliopiston opiskelijapolitiikasta 1990-luvun alusta. Huomasin viime kesällä, että osa fanitti edelleen Väyrystä. En ihmettelisi vaikka kahden paikan toivosta luopuneita kepulaisia alkaisi keskittää ääniä jollekin ehdokkaalle Helsingissä innostuneena Janistkinin kaltaisen pääkaupunkilaisen mukaan tulosta listalle. Parhaillaan tällainen kiri voi saada jonkinlaista äänivyöryä aikaan. Janistkinin äänimäärä lienee arvoitus. Hänen vahvuutensa on eläinsuojelu ja sananvapauden asia.

Kun ajattelee Sipilää tai Orpoa, niin elämme selkeästi suppean sabluunan läpi katsovien teknokraattien aikaa. On mielenkiintoista nähdä vieläkö Rauli Virtasen kaltainen "humaani" ja laajan yleissivistyksen hankkinut toimittaja tai herkkä koomikko Pirkka Pekka Petelius saavat vastakaikua toisenlaista muutosta haluavissa äänestäjissä. Miksi he valitsivat Vihreät tai ylipäätään lähtivät ehdolle?

Jotenkin ilmassa on halua muutokseen. Riittääkö demarien tarjoama vaihtoehto, vai äänestääkö kansa pakan todella levälleen näissä vaaleissa. Se jää nähtäväksi.