lauantai 12. elokuuta 2017

SUURET KERTOMUKSET EDELLYTTÄVÄT SUURIA SIELUJA

Länsimainen ihminen on vajonnut todella alas. Se, että nyt nahistellaan jonkun Pohjois-Korean johtajan tai islamilaisen maailman kanssa kertoo siitä, että perinteinen syy-yhteyksien taju on kadonnut. Me voimme yhtäältä tajuta sen, että valtapolitiikka vaatii, ettei voi osoittaa heikkoutta. Tavallaan hahmotetaan myös se, ettei omia virheitä voi myöntää, ettei valheen kupla – joksi pax americanaa voi nimittää – puhkea. Korean sodan aikoihin suoritetut ilmapommitukset olisi helposti määriteltävissä kansanmurhaksi. Oliko ainakin parin miljoonan korealaisen listiminen ilmapommituksilla vain välttämätön pakko eikä kansamurha, josta muita kansoja syytetään lievemmissäkin tapauksissa. Ihmisten välillä voidaan saavuttaa rauha myöntämällä jotain omia virheitä. 

Tässä jotenkin väikkyy ilmassa sellainen ajatus, että joku pohjois-korealainen voi nähdä omalla tavallaan hyvitystä siinä, että amerikkalasten kyky nöyryyttää maata on heikentynyt. Samaan aikaan Irakiin hyökkääminen tekosyiden varjolla merkitsee kaikille, joilla vaan on mahdollista sitä, että pitää omata joukkotuhoaseita, joilla lyödä USA:ta niin kovalla voimalla kuin mahdollista tai ainakin tuhota sen liittolaisia niin paljon kuin ehtii. Ei Irakilla olisi ollut ennen vuoden 2003 miehitystä ikinä samanlaista syytä kostaa amerikkalaisille, mitä Koreasta löytyy.

Nyt tuskin irakilaisillakaan on syytä kiitellä USA:ta. Juttelin irakilaisen pakolaisen kanssa. Sanoin suoraan kyseiselle shialaiselle länsimaisuuden ihailijalle, että jenkit ja britit pilkkaa eurooppalaisia, että täällä otetaan pakolaisia vastaan. Ne maat sodan aloittivat ja sylkevät omaa kättään suutelevia irakilaisia päin kasvoja. Kyseinen irakilainen piti jotain MI6:n listoilla olevaa Allawia hyvänä johtaja. Siis pakolaisksi lähti sellaisia, jotka olivat odottaneet jenkeiltä ja briteiltä jotain demokratiaa maahan. Voi tietenkin olla, ettei turvapaikan toivossa ihan rehellisiä mielipiteitä haluta kertoa. Joka tapauksessa kuultuani kyseisen pakolaisen mielipiteitä ei pahemmin sureta karkoitukset. Todennäköisesti itsensä amerikkalaisten takia likoon laittaneella on huonot näkymät Irakissa. On turha kuitenkaan valittaa sitä, että Suomi ei anna turvapaikkaa. Samalla ns. länsimaat haluaisi, että tällaiset kätyrit palaisivat ajamaan länsimaiden asiaa kotimaahansa. Samanlaisia jenkkien kielenkääntäjiä on tullut Afghanistanistakin. Mielestäni heitä odottaa kansantuomioistuin kotimaassaan. On parempi antaa talebaanien ja vastaavien hoidella omien lakikäsitystensä puitteissa vieraan vallan kätyrit. Mitäs lähditte auttamaan miehittäjiä? Ymmärtää hyvin, ettei Suomen viranomaisetkaan halua tarkkaan tietää mitä palautetuille käy. Vietnamin sodan jälkeen maailmalla haluttiin auttaa amerikkalaisten takia hävinneelle puolelle jääneitä. Suomeenkin tulleille vietnamilaisille työ oli terapiaa. Kuulemma olivat ahkeria mm. autojen pesijöitä jne. Nykyään ei ole sellaisia hanttihommia enää oikein tarjolla.

Ensimmäisenä oireena länsimaiden pikkusieluistumisesta oli havaittavissa kun 1990-luvulla alkoi tulvia kaikenlaista mikrohistoriaa. Kaikki suuret kertomukset tuli hylätä. Kyse oli viimeisestä hyökkäyksestä kristillisen kultuurin kimppuun. Varmaan mikrohistorioissa yms. aiheissa oli siitäkin kyse, että entiset sosialistit halusivat päästä eroon vanhoista ajatusrakennelmistaan.

Kylmän sodan alussa Arnold J. Toynbee hahmotti kehityskulkua siten, että kaikki 1900-luvun alun ismit sosialismi, fasismi, konservatismi ym olivat ns. osittaisevankeliumeita. Ne sisälsivät piirteitä kristillisestä evankeliumista – joka Toynbeelle oli kokonainen maailmankatsomus – mutta samalla ne merkitsivät kristillisen yhtenäiskulttuurin murenemista. Sosialismin muodostaman haasteen loppuminen sai länsimaisen kulttuuripiirin puhkeamaan sisällöstään. Se on ajautunut pelkäksi materialistiseksi pelleilyksi.

Ihmisen elämä on itsessään suuri kertomus. Se päättyy aina kuolemaan. Tämä perspektiivi mielessä olevalle ihmiselle jonkinlainen pienen nautinnon saaminen nuoren hehkeän naisen kanssa ja samalla vaimon ja lasten mielipahan hankkiminen niskoille ei ole muuta kuin surkeaa epäonnistumista. Se voi tapahtua itse kullekin, mutta hinta on todella kova.

Nyt kun me elämme lyhyen tähtäimen ilojen maailmassa, niin jonkinlainen moralisointi katsotaan merkiksi siitä, että itse tekisi mieli ja on vain kateellinen.  Totta kai on suuri kiusaus jos avuton blondi, joka etsii paikkaansa työelämässä  ilmaantuu vaikkapa poliitiseen puolueeseen.  Jonkinlaisen sarvekkaiden eläinten nokkimisjärjestys testataan puskemisilla ja muilla tappeluilla. Voittaja saa paritella kaikkien lauman naaraiden kanssa. Tällainen malli on helposti siirrettävissä vihreään aatteeseen. Jotenkin luomulle haiskahtaa. Ylpeä ateisti voi heittäytyä vain luonnollisia halujaan toteuttavaksi olenoksi. Olisi rikos luontoa vastaan pidätellä, jos veri pakottautuu haarojen väliin blondin hehkeyden edessä. Toki voisi eläinkuntaa tarkastelemalla löytää sellaisenkin malin, että parittelun jälkeen naaras syö uroksen. Lisäksi on muistettava, että tuskin kukaan haluaa kuitenkaan olla lopulta niin vihreä, että tultuaan syrjäytetyksi johtajan paikalta ei harjoita enää seksiä, vaan tyytyy siihen, että seuraava isosarvekas heimojohtaja hoitelee kaikki naiset.

Minä voin jotenkin eläytyä siihen, että juutalainen jouduttuaan jonnekin keskitysleiriin pakkotyöhön toisen maailmansodan aikoihin ja sen päättymisen jälkeen, on pallo hukassa. Hänen ei haluttu jäävän Eurooppaan, mutta USA ei halunnut mitään traumatisoituneita ”junarunkkareita” maahansa, kuten se ei halua nytkään esimerkiksi Lähi-idästä. Tällainen ihmisparka saattoi alkaa toipumisprosessin jossain kibbutsilla. Ymmärrän myöskin sen moraalisen ristiriidan, että hän tietää vievänsä toisten maita pakolla, koska hänelle ei tarjottu elintilaa muuallakaan. Hänen ei haluttu jäävän Eurooppaan, mutta häntä ei kaivattu USA:ssakaan, jossa olisi ollut runsaat padat odottamassa. Sinne otettiin älykkäät tiedemiehet ja rikkaat juutalaiset. Tietenkin arabimaiden esittämä kritiikki siitä, että juutalaisongelma tumpattiin lähi-idän niskoille ja selitettiin kaikenlaisia taivaallisia suunnitelmia, on myös asiaankuuluva.

Sen sijaan mihin perustuu amerikkalaislähtöinen siionismi tänä päivänä? Jopa kristillisiä taustaltaan olevat siionistit tunkee Israeliin raivaamaan elintilaa arabeilta? Jotenkin tuntuu, että moraaliset arvot ei ole aivan kohdallaan.  Vaikuttaako maassa syöty hormooniliha ihmisten ajatteluun tällä tavalla? Ei ole ihme, että tällaisille ihmisille ei haluta kuvata maailmaa suurten kertomusten kautta. Paha saa palkkansa siis maan päällä. Lupaus on, että saa sortaa mielin määrin ja käyttää kaikki tilaisuudet harjoittaa seksiä jne. Taivaaseen ei jätetä mitään, koska sellaisen paikan olemassaoloon ei uskota.
Amerikkalainen ihminen on tunnetusti ollut ahkera. Samalla on ollut tiedossa, että amerikkalainen uskonnollisuus on ns. matalakristillistä. Euroopassa uskonnollisia asioita oli pohdittu yliopistoista alkaen jo satojen vuosien ajan. Pelkkää hallelujaan kiljahtelua ei pidetty kovinkaan korkeassa kurssissa. Tietenkin tämän päivän maailmasta käsin länsimaisten ateististen yliopistojen kyljessä annettu teologinen opetus on lerpahtanut alapääasioiden kanssa saivartelun asteelle. On todellakin kopsahdettu katajaan kuusen sijaan. Pappi alkaa kohta olla synonyymi homon kanssa, vaikka luterilaislla ei edes ole selibaattipakkoa.

Mikä Trumpin persoonassa nyppii monia? Mielestäni se on se, että hän käyttäytyy juuri sillä tavalla kuin miksi amerikkalaiset ovat kuvanneet ailahtelevat diktaattorit. Hän tuntuu uhoavan, kuin ottaisi asiat henkilökohtaisesti. Tekojen asteella on kuitenkin suurimpana sulttaanina  pidettävä Bill Clintonia. Jäätyään kiinni siitä, että kostutti sikaareitaan Monica Lewinskyn pimpassa ja toisaalta nuolautti kikkeliään ko. valkoisen talon harjoittelija suussa.  Bill halusi kiinnittää huomiota pois asioistaan ja määräsi laukaistavaksi satoja ohjuksia Irakin tasavaltalaiskaartin asumataloihin. Siinäkin iskussa kuoli satoja ihmisiä ml. kyseisten sotilaiden vaimoja ja lapsia. On todellakin ymmärrettävää, että yliopistoissa ei enää saanut 1990-luvun jälkeen opettaa ns. suuria kertomuksia, joiden kautta ihmisten silmät olisi voinut aueta näkemään jonkinlaisia moraalisia kehityskulkuja maailmassa.

Maailman pitäisi muka olla niin kytköksissä toisiinsa. Samaan aikaan joku Bill Clintonin seksielämä ei muka kuulu ollenkaan kuvaan. Myöskin George Herbert Bush – siis Bush senior – ampui virkakautensa lopussa ohjuksia Irakiin. Oli valtaa ja oma lähipiiri hyväksyi, että se saattoi helpottaa hieman katkeraa valitappiota. Hän yritti voittaa vaalit olemalla Persianlahden sodan voittaja. On tyypillistä, että ns. diktatuureissa jonkun hallitsijan oikku vaikuttaa asioihin. Erinäisiä asioita tulee pyytää kun hallitsija on hyvällä päällä. Kun hallitsija on kiukkuinen tulee juosta jonnekin koloihin piiloon. Tällainen johtajuus on lähtöisin kylmän sodan jälkeisen USA:n päättäjien taholta. Sivistystaso on vajonnut alhaiselle tasolle. CIA:n johtajaksikin edennyt Robert Gates mm. näytti keskisormea aikoinaan Romanian lentokenttävirkailijoille. Kaikenlaiset ns. Roast-spektaakkelit, joissa solvataan tai grillataan julkkiksia, jotka ovat itsekin  nauramassa räkäisesti mukana omille huumesekoiluilleen tai penikseen tai vaginaan liittyville sutkautuksille.

Onko nämä vain oireita jostakin? Taitaa olla maailmassa kovasydämisyys ja kaikenlainen pikkusieluinen mikroajattelu edennyt sellaiselle asteelle ja valta turmellut USA:n johdon niin tyystin, että maailma on kai taas sodittava alas. Joku kokaiinista pirteä tv-evankelistakin jo siunaamahdollisesti alkavaa sotaa Koreassa. Kummankohan puolella Jumala on siinä kahakassa?  Voi olla, että USA:lla on erinäisiä asioita, joista se on joutuva aikanaan tilille. Kyseinen maa toimii kuin psykopaatti. Sillä ei ole sielua enää. Ei tajua oikeasta eikä väärästä. Siinä on rangaistusta kerrakseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti